ja me mennään kesällä NAIMISIIN!! ♥
Hääjärjestelyt tässä enimmäkseen aikaa vievät ja siinä sivussa täytyisi hoitaa muutto ja opiskelut maaliin. Tekemistä riittää siis jälleen.
Päivittelen pikaisesti kuulumiset viime postauksen jälkeen.
Isän ja sisarpuolet näin joululomalla. Olivat oikein mukavia ihmisiä. Laitoin itse siskopuolille pitkän viestin Facebookin kautta, koska isästä ei alkanut kuulumaan ja myöhemmin isälle viestin, että olen siskoihin yhteyttä ottanut. Toinen sisko on etenkin oikein topakka tapaus ja sen jälkeen asiat lähtivätkin etenemään. Kävin isän luona kahvilla ja juttelimme porukalla monta tuntia. Tapaamisesta jäi oikein lämmin fiilis. Isän kanssa olen sen jälkeen parit viestit vaihdellut, mutta emme ole nähneet. Toisen siskon kanssa olemme käyneet kaupungilla kahvilla ja välillä vaidelleet kuulumisia viestein. Etenkin siskojen kannalta olen erittäin tyytyväinen, että otin itseäni niskasta kiinni ja tapasimme.
Pelkojen kanssa menee samaa ylä- ja alamäkeä kuin viime postauksen aikoihinkin. Hiljalleen olen taas totutellut ajamaan moottorietiellä yksin, mutta ei se niin luonnollisesti suju kuin aiemmin. En jotenkin saa yhtään kiinni järjen äänestä silloin kun paniikkia alkaa puskea päälle.
Ruokia olen jonkin verran maistellut ja alkanut juomaan teetä. Uusin herkkuni! Ihana juoda työpäivän aikanakin lämmintä teetä pakkasten paukkuessa ulkona.
Ja arvatkaas mitä! Olemme terapiassa menneet hissiin! En olisi tämän päivän uskonut tulevan eteen vielä vuosiin, mutta niin sitä vaan seilaillaan! Aluksi kuljimme lyhyitä matkoja yhdessä ja nyt olen välillä mennyt myös yksin. Kohta lisäämme haastavuutta niin, ettei terapeutti tule edes rappukäytävään vaan oleskelee huoneessaan. Jaiks!
Hammaslääkärissäkin olen käynyt! Ensimmäisellä kerralla kävin vain tarkastuksessa ja sekin oli melkoinen suoritus. Meni kuitenkin lopulta ihan hyvin. Viime kerralla paikkasimme yhden reijän, mutta sen teimme ilman puudutusta. Puudutushan on se pahin mitä hamppilääkärissä pelkään. Luulen saavani vähintään kuoleman siitä aineesta. En siis pelkää piikkiä, kuten yleisimmin kai pelätään. Parin viikon päästä (vaiko jo ensi viikolla?) on seuraava aika ja luulen, että paikattava reikä on niin pieni, ettei puudutetta vieläkään tarvita. Mietimme kuitenkin terapeutin kanssa, josko pyytäisin puudutetta vain ihan pienen annoksen, jotta voin totutella siihen pikkuhiljaa.
Häät tosiaan ovat kesällä, mutta näiden pelkojen takia "joudumme" jäämään häämatkalle Suomeen. En edelleenkään uskalla hypätä lentokoneeseen tai edes laivaan. Tykkään kyllä hirmusti reissata Suomessa, mutta olisihan se ollut kiva lähteä kerrankin johonkin lämpimään, ja hieman tätä kotimaata eksoottisempaan paikkaan. Joskus myöhemmin sitten..
Nyt täytyy taas joutua nukkumaan; aamulla aikaisin terapia ja sitten mielenkiintoisiin hommiin töihin. Yritän ehtiä kirjoitella vähän useammin, mutta kuten sanottu, kevät on edelleen kiireinen ja blogi jää harmikseni vähän taustalle kaiken tämän keskellä.
Toivottavasti kuitenkin kuullaan pian!
N
