No, kerran sitten käynnin jälkeen ajattelin, että en jaksa pelätä jumaläytä! Hissi taisi olla samassa kerroksessa ja hyppäsin äkkiä sisään ja heti painoin nappia, kuten terapeutti on opettanut, etten ehdi alkaa perumaan. Ihan samantien järkyttävät paniikkioireet! Ei oo pitkään aikaan niin pahana tullut. Jalat aivan vetkulat, hissi tuntui yhtäkkiä kymmenen kertaa pienemmältä kuin ennen, sydän hakkasi, pakokauhu ja tarve päästä heti pois. Ei auttanut mitkään hengitysharjotukset tai ajatukset rauhallisuudesta, nou nou nou. Päässä heti kaikki ajatukset ihan tuhannella solmulla ja olo taas kuin pikkulapsella. Avuton, turvaton ja pelokas. Miten voikin aikuinen keskivertofiksu ihminen vajota niin pieneksi lapseksi, kun pelot pääsee valloilleen? Silloin ei tunne itsekään itseään eikä omia ajatuksiaan. Olo helpottui vasta ehkä kymmenen minuutin päästä, kun olin jo kaukana terapiasta.
Viimeisillä kerroilla olen kulkenut hissillä yksin ja terapeutti mennyt portaita eestaas. Vaikka ollaan vielä alkutekijöissä näissäkin harjoituksissa, on tämä ihan mahdottoman suuri edistysaskel jo! Vielä muutama kuukausi sitten en olisi todellakaan voinut kuvitella meneväni hissiin edes terapeutin kanssa. Niin sitä vain nurkkaan ahdistettuna tekee vaikka mitä :D
Olen yleensä mennyt ison jumppapallon päälle tasapainoilemaan hissireissujen jälkeen, jotta keho tottuisi erilaiseen liikkeeseen ja kai sen oli jotenkin tarkoitus huijatakin kehoa, en muista enää. Taisi olla viimeistä edellinen kerta, kun sanoin, että jalkani ovat ihan makaroonia jännityksestä, jolloin terapeutti ehdotti, josko kokeiltaisiin joku kerta ns. tärinäterapiaa jännitysten poistoon.
Olin aluksi utelias, skeptinen ja pelokaskin tällaista tärinäterapiaa kohtaan. Luulin olevani siinä jonkinlaisessa hypnoosissa tai muuten hallitsemattomassa tilassa omassa kehossani ja jalkojeni alkavan vain vispaamaan holtittomasti, mutta viime kerralla sitä sitten kokeilimme.
"Trauma/Tension Releasing Exercises, meillä kansanomaisemman nimen "tärinäterapia" saanut TRE ei varsinaisesti ole terapiamuoto vaan harjoitesarja, jolla voi rentouttaa ja aktivoida stressin tai traumaattisten kokemusten jännittämiä lihaksia. TRE-ohjaajan opastamien yksinkertaisten liikkeiden avulla kehossa käynnistyy luonnollinen lihasten vapinana ja tärinänä ilmenevä palautumisprosessi"
(Lähde)
Aluksi teimme lämmittelyliikkeitä, joilla tavallaan väsytettiin jalan lihaksia. Tai rentoutettiin. Aktivoitiin. En muista. Sitten menin lattialle selälleen makaamaan, jalat koukussa. Terapeutti jäi takaviistoon istumaan ja kertoi minulle ohjeita. Jalat avattiin sammakkoasentoon sivuille ja alettiin nostaa polvia pikkuhiljaa ylöspäin. Ensin ei tuntunut oikein miltään, mutta vähitellen alkoi tuntua sisäistä hytkymistä. Harjoituksessa saa olla silmät auki, mikä helpotti oloa. Ei tule kuviteltua mitään kummituksia ja utopistisia ajatuksia, kuten silmät kiinni minulle usein käy. Kun polvet olivat jo melkein yhdessä, alkoi tärinää tuntua enemmän. Tärinä ei kuitenkaan ollut yhtään pelottavaa, vaan hassua ennemminkin. Jalat vain tutisivat kuin kovan treenin jälkeen. Tämä on nimenomaan se harjoituksen tarkoitus. Aloitimme vielä kerran alusta, jolloin tärinä vielä lisääntyi, kuten yleensä käykin.
Minusta itsestäni tuntuu, että tärinä johtuu vain juuri tästä lihasten väsyttämisestä, enkä oikein tiedä uskonko mihinkään sen kummempaan. Aion kuitenkin jatkaa harjoituksia ohjeiden mukaan kotonakin. Katsotaan alkaako kehon jännitystilat helpottaa. Eihän tämä ota, jos ei annakaan.
Nyt täytyy kai lähteä niihin ihan oikeisiin hommiin, toivottavasti ei tullut kovin sekava teksti. Öitä!
-N
