En jaksa ees poistaa tai piilottaa noita vanhoja tekstejä, näkykööt nyt, kun on niin törkeen kova treenikausi ollu menossa. Oh God.. Neljään tekstiin asti sitä intoa riitti. Kummako tuo ettei pullukalla paino tipu. Mutta tuolta aiemmista täytyy kyllä sen verran asiatekstiäkin poimia, että kilpirauhasongelmia löytyi! Vajaatoimintaa oli ja on edelleen. Lääkitys aloitettu, mutta annostus vielä, parin vuoden jälkeenkin, hakusessa.
Väliaikatietoja sen verran, että Pontus aloitti lopputalvesta 2013 Jutta ja superdieetin, ja niillä ohjeilla tippui ~10kg. Ai miten niin ei voi tippua limulla, karkilla ja työmatkapyöräilyllä?! Ihme homma.. Ylimääräistä jäi vielä 5-10kg, riippuen mielialasta, tähtien asennosta ja kuvakulmasta paljonko haluais vielä pois. Maitorahkaan tuli niin totaalikyllästyminen, että ei huvittanut dieetin loputtua ihan heti jatkaakaan. Reilu vuosi siihen ähkyyn ja motivaationhakuun meni ja nyt on uusi dieetti alkanut. Ilman treeniä. Koska olen laiska. Ja saamaton. Ulkona kylmä ja lätäköitä. Ei vaan, olen ihan surkein lähtemään liikkeelle yksin. Vaikka kesällä opettelinkin sitä juoksulenkkeilyä hyvin tuloksin niin enää ei huvita. Turvotus ja olut-leipä-herkkupöhö on lähtenyt, toivottavasti pian loput kilotkin!
Mutta kirjoittamista ajattelin jatkaa ihan muissa merkeissä. Lähinnä omana päiväkirjana, jotta muistan mistä tälle pitkälle matkalle on lähdetty. Minulla on nuoruusiästä saakka ollut erilaisia pelkoja, jotka ovat vain lisääntyneet ja voimistuneet iän myötä. Pahimpana ahtaat ja suljetut paikat ja nykyään myös korkeanpaikankammoa on. Työterveyshuollon kautta asia otettiin hoidettavaksi heidän aloitteestaan ja mielenkiinnosta lähdin käymään psykologin luona. Käyntejä erinäisillä tahoilla on nyt vuosi takana ja tällä hetkellä lähete kourassa, jotta pääsen psykoterapiaan hoitamaan itseni kuntoon. Tässä vuoden aikana pelkojeni aiheuttajaksi taustalta onkin löytynyt (mahdollisesti) lapsuusajan muistot ja ongelmat, ahdistava ja ankara ilmapiiri, henkinen väkivalta. Näitä lähdetään nyt sitten selvittelemään ja purkamaan enemmän psykoterapian puolella, kun viime ajat olen käynyt kunnallisessa lyhytterapiassa.
Huomenna on taas terapia-aika, ja hävettää mennä, kun olisi pitänyt etsiä ja ottaa yhteyttä psykoterapeuttiin, jonka haluaisin ottaa omakseni. Jouduin edellisen terapeutin kanssa sovitun ajan perumaan, koska vastaanotto sijaitsi 6.kerroksessa, enkä todellakaan tällä hetkellä voi niin taivaisiin kivuta. Ärsyttävää! Vuoden vaihteen jälkeen pitäisi aloittaa uusi terapia, eikä terapeutista tietoakaan! Well played!
Huomisen käynnin jälkeen täytyy kirjata tuntemuksia, muuten tästä yhdestä kirjoituksesta tulee ihan liian pitkä. Tällaista tajunnanvirtaa tämä varmaan tulee olemaan. Sekavaa soppaa, mutta saan ajatuksia, tunteita ja käsiteltyjä asioita kirjattua johonkin ylös.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti