MUTTA.. Kuten aiemmin todettua, oon oman elämäni muokannut niin, että pelottavia tilanteita ei juuri tule. Välttelen niitä. Mammari! Eikä sitten tule kirjoiteltua niistä peloista, koska tuntuu, ettei sellaisia tilanteita ole ollut. Mutta ompas. Mulla on tullut joku hirveä himo syödä terveellisesti. Ja värikkäästi. Mitkään maailman lihalaatikot tai porokeitot ei herätä ruskealla värillään minkäänlaisia himoja. Mutta värikäs salaatti, tuoreet raaka-aineet, vitamiinit.. M-m-mmm! En voi vastustaa. Tai silmät ei voi, mieli voi.
Sain tänään elämäni ensimmäisen blenderin. Haaveilin kaikenmaailman marja-hedelmä-smoothieista. Mutta kun menin kauppaan ostamaan aineksia, ei mikään tuntunut hyvältä. Kaikki tuntui liian erilaiselta. Pelkäsin niitä kaikkia keltaisia ja punaisia palloja, jotka kuitenkin houkuttelivat nappaamaan mukaan. Valinta oli tehtävä. Mikäli haluan syödä muutakin kuin rahkaa blenderin kautta pyöräytettynä, oli jotain uskallettava ostaa mukaan. Appelsiinia mietin pitkään. Mutta liian eksoottinen. Tyydyin banaaniin. Olen sitä kuitenkin viimeisipänä syönyt, siitäkin toki jo pidemmän aikaa. Marjat eivät niin kovin pelota, en tiedä miksi. Smoothiehen laitoin vajaan puolikkaan banaanin. Jes! Ja puolukkaa ja mustikkaa. Rahka pohjana. Ostin kauramaitoa, koska lehmien jättiutareet. Tuli aivan mielettömän hyvää!! Mutta se mutta.. Tekisi mieli hotkia koko astia kerralla. Mutta jokin päässäni muistuttaa, että siellä on banaania! Ole varovainen! Kokeile, tunnustele! Ja jouduin juomaan ihanan raikkaan, maukkaan, kirkkaan punaisen taidonnäytteeni pieni kulaus kerrallaan, enkä voinut nauttia siitä toivomallani tavalla.
Miten paljon voikin taas pistää ketuttamaan tämä oma pää! Olen samalla ylpeä ja pettynyt itseeni. Onneksi kokeilin banaania, minulle iso askel! Mutta olispa ollut kiva nauttia juomasta kunnolla. Ehkä ensi kerralla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti