Kohti unelmia

Tällaisen visuaalisen taidonnäytteen teimme viimeisimmällä terapiakäynnillä. Ensimäisenä täytyi piirtää tikku-ukko-minä vasempaan laitaan. Sen jälkeen oikeaan laitaan täytyi kirjoittaa asioita, joita haluaisin tehdä, jos en pelkäisi.


Unelmiani siis ovat

- Ulkomaanmatka (tästä olen alkanut haaveilla itseasiassa vasta terapian aikana, kun ajatukset ovat avoimempia peloille)
- Vaellus
- Monipuolinen ruokavalio
- Moottoritiellä ajaminen
- Osittainen kasvissyönti


Seuraavaksi täytyi keskelle kirjoittaa asioita, jotka estävät toteuttamasta näitä unelmiani. Niitä taas ovat

- Pelkään lentämistä
- Pelkään allergiakohtausta
- Pelkään, että jotain pahaa tapahtuu yllättäin
- Oudoksun ja pelkään uusia makuja ja ruoan/juoman rakenteita
- Oudoksun ja pelkään korkeita paikkoja kuten tuntureita

Terapeutti sitten kysyi, miltä näyttää. No, kuten näkyy, unelmieni esteenä on iso harmaa pilvi. Sen sisällä on monta pientä asiaa, jotka ovat minulle tosia ja ihan oikeasti pelottavia. Jotta pääsen unelmiini käsiksi, minun on tuo pilvi tuhottava! Sieltä on käytävä yksitellen läpi esteet ja totuttava niihin, jotta voin toteuttaa näitä haaveita. Mutta pirulauta siinä on hommaa! Paperilla ei näytä nii isolta tai kummoiselta hommalta, mutta kun ajattelen tekeväni noita asioita, niin kauhistun!


Kotitehtäväkseni jäi kirjoittaa nuolen viereen keinot, joilla välttelen noita pelkojani. Niitä voisivat olla esimerkiksi

- En matkusta
- En aja moottoritiellä, vaikka matka moninkertaistuisi
- En syö minulle tuntemattomia ruoka-aineita, tai ruokia, joita en ole aikoihin syönyt
- Elän varoen ja jännittäen, jännittyneenä
- En syö monipuolisesti. Ruokavalioni on erittäin rajoittunutta
- En tee asioita, joista olen ennen nauttinut. En esim. nauti lapissa olosta ja samoilemisesta enkä voi kuvitella lähteväni tunturiin vaeltamaan vaikka se kuulostaa mukavalta

Kun olen nämä asiat nuolen jälkeen kirjoittanut, voidaan vetää selkeä viiva kuvaamaan sitä, kuinka pelkään lentämistä, en lennä, välttely taas vahvistaa pelkoani ja entistä voimakkaammin olen lentämättä. Pyörin siis tiukkaa ympyrää pelon ja välttelyn välillä ja tuo keltainen, pinkeillä tähdillä varustettu unelmapilvi jää kaiken elämiseni ulkopuolelle ja saavuttamattomiin.

Sanoinkin terapeutille, että käynneillä, kuten kirjaa lukiessakin saan koko ajan uusia ahaa-elämyksiä. Kun joku ne minulle näin selkeästi kertoo, huomaan, että nämähän ovat ihan päivänselviä asioita ja näinhän tämä menee. Mutta ei niitä ole itse ennen osannut näin ajatella. Tämä taas havahdutti minut siihen, että tuosta harmaasta pilvestä on päästävä eroon! (Onneksi siellä ei lue hammaslääkäriä, jonne muuten sain soitettua ja jätettyä soittopyynnön, mutta heidä soittoonsa en sitten ehtinyt vastata)

Viikonloppuna meillä on tarkoitus miehen kanssa kokeilla mitä nuo kissat sanovat toisistaan ja alkaa totuttamaan niitä yhteen, kun muutto alkaisi olla ajankohtainen, mikäli väliaikaisasunto löytyisi. Meidän muuttosuunnitelmat menivät vähän uusiksi ja joudutaankin ottamaan vähäksi aikaa joku väliaikaisratkaisu. Niitäkin tuntuu vaan olevan ihan liian vähän!