No en ihan moottoritielle vielä, mutta kauppareissulla käytin pyöröovea! Kauppaan mennessä ajattelin kokeilla ja itsevarmoin askelin harpoin kohti pyörivää helvettiä. Kävelin ovien eteen ja käännyin nöyränä takaisin ja tavallisia ovia kohti.
Kaupasta tullessa ajattelin, että pakko sekin on joskus tehdä ja mun on pakko päästä näissä peloissa joskus eteenpäin! Urheiluseuran pojat jakoi ovien edessä ilmaislehtiä. Kävelin heidän ohitseen, kuin tämä olisi minulle arkipäivää. Astuin pyöröovien sisään. Katsoin ikkunoiden läpi ulos. Paniikkioireet alkoi ilmaantua pikkuhiljaa, ja hetkeä aiemmin ajateltuani ovien pyörivän hirveän nopeaa, nyt tuntuikin ikuisuudelta päästä eteenpäin. Hengitys alkoi tiheytyä enkä kyllä rehellisesti sanottuna ehtinyt ajatella oliko suu kiinni vai auki ja miten hengittelin. Tuntui, että pakko päästä äkkiä tilanteesta pois. Katsoin jo taakseni, että lähden sieltä mistä tulinkin, mutta en kerta kaikkiaan kehdannut! Mitä ne pojatkin ois ajatellu.. Sehän se on kaikista olennaisinta! Sitten ovet jo olivatkin niin raollaan, että pääsin etukautta ulos. Kehuin itseäni niiiiin paljon, oikein liioitellun paljon! Olen saanut ohjeekseni kehua itseäni pelkotilanteesta päästyäni, kun yleensä loppuun iskee itseni moittiminen, miksi olen näin outo ja epänormaali ja rajoittunut..
Huomenna on taas terapia. Saas nähdä, mitä tehdään. Kotitehtäväksi sain kaavakkeen, jossa täytyi miettiä omia stressitilanteita ja niissä ilmeneviä ajatuksia ja fyysisiä oireita. Valitsin aiheiksi yhden stressitilanteen menneessä työpaikassa ja yhden pelkotilanteen.
Huomenna hoitokoirakin lähtee uuteen kotiin. Onneksi löyty taas aivan ihana koti ja voin luottavaisin mielin päästää lähtemään! Onnellista elämää Luca ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti