Ei tästä tuu mitään. Ajatus ei pääse edes moottoritien ramppiin asti. Pahinta mitä voi tapahtua siis.. Rampilla tulee jo paniikkikohtaus ja auto seis ja kuskin vaihto. Eipä tarvinnut paljon miettiä. Noloa.
Jos yritän ponnistella ajatuksia hieman pidemmälle, niin pääsen rampin ajamaan, pelko persiissä. Rampilla on aina paha olla. Tänne sitä nyt mentiin eikä täältä pääse pois. Ei saatana. Ei. Pois. NYT!! Pakko kuitenkin kiihdyttää. Eihän tähänkään voi jäädä. Kiihdytä. Vauhti tuntuu taas kamalan kovalta, vaikka muilla teillä sama vauhti lähinnä kyllästyttää. Maisemat ja kaistojen väliset viivat vilisee silmissä. En voi keskittyä. Edelleen, jos täytyy miettiä pahinta mitä voi tapahtua, pysäytän auton tien sivuun ja vaihdan kuljettajaa. Yksin moottoritielle ei ole edes vaihtoehto eli joku varakuski on mukana. Jos tilanne olisi kuitenkin ei nin paha, jatkaisin matkaa.. Tunnen paniikikohtauksen oireita. Keho alkaa jännittyä, jalat puutuu. Hengitys alkaa tihentyä ja täytyy keskittyä pitämään suuta kiinni. Maailman paras vinkki entiseltä terapeutilta! Olo tuntuu pyörryttävältä. Apua. Ei nyt ole aikaa pyörtyillä, täällä tulee kolareita! Käännän tuuletuksen kylmälle ja avaan ikkunan. Liikuttelen jalkoja sen minkä ajaessa voin ja säädän radiota. Jotain, mikä vie ajatukset pois paniikista ja rentouttaa lihaksia. Toisinaan musiikki auttaa, toisinaan se on väännettävä heti kiinni. Seuraava ramppi tule äkkiä!!! Kerron miehelle, joka on mukana, että on huono olla. Se rauhoittaa oloa. Seuraavasta rampisa heti ylös ja syvään hengitys. Jännitys laukeaa heti moottoritieltä pois laskeutuessa ja tärisyttää. Vannon, ettei enää koskaan! Soimaan itseäni siitä, että eläminen on näin rajoittunutta ja päässä liikkuu näin typeriä ajatuksia. Miksen voi olla normaali??
Tätä ajatellessa jalkoja alkoi puuduttaa samalla tavoin kuin paniikin aikana. Epämiellyttävä olo valtasi kehon, oksetti. Tärisytti, kuin paniikkikohtauksen jälkeen. Enkä onneton ole ehtinyt eli saanut aikaiseksi tehtyä kaikkia kuutta pelkovarttia! Muka ollut niin kiirettä, vaikka vartti nyt ei vie päivästäni kamalasti aikaa. Tai no, vartin. Heh..
Huomenna on terapia ja käydään tätä pelkovarttia ja Tunnelukko-testiä läpi. Jännittää, kun ei koskaan tiedä, mitä seuraava terapiakerta tuo tullessaan. Tuntuu kovin myllerrykseltä koko terapia tällä hetkellä, kun en ole vielä tottunut näin tiiviisiin tapaamisiin. Ei oikein ehdi käydä päässä läpu edellisiä asioita, kun on jo uusi käynti ja uudet käsiteltävät asiat. Huomenna haen Joustava mieli-kirjan kaupasta, kun perjantaina tuli viesti, että tilaukseni on saapunut. En tiedä milloin ehdin istua rauhassa alas ja lukea, mutta uskon että kirja on hyvä! Uskon saavani sieltä paljon ymmärrystä omiin ajatuksiin ja pääkopan toimintaan.
Tulen huomenna kertomaan kuulumiset terapiasta, moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti